maanantai 19. heinäkuuta 2010

Tekopyhyyttä ja purkkiruokaa

Ekologiset arvot ovat minulle tärkeitä ja hehukutan/saarnaan/kailotan/vihjailen luonnonmukaisen ja ekologisen elämistavan perään. Haluan, että kestävä kehitys on taattu ja olen huolestunut ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta.
Kuitenkaan en aina voi toimia kuten ajattelen, vaikka ehkä haluaisinkin olla ekoenkeli. Mutta kaikilla meillä on hiilijalanjälkemme (vähintään niiden pierujen ja röyhtäisyjen muodossa).

Ulkonäkö ja varsinkin hiukset ovat minulle asioita, joissa arvoni joutuvat nupit vastakkain. Luomukosmetiikkaa kun ei aina saa juuri omille tarpeille räätälöitynä (eikä sen puoleen luomusapuskaakaan).
Enivei, yritän tässä tunnustaa, että värjäsin hiukseni kemikaalipommilla eli shokkihiusvärillä (OMG!). Vanha hiusvärini oli oranssinvaaleanpunaiseksi haalistunut kirkkaanpunainen (sekin shokkiväri) ja päätin, että käytän tänä kesänä loppuun nuo shokkihiusvärieni purkkien pohjat, jotta pääsisin (toivottavasti) luonnollisempien hiusvärien pariin.



Olen jo aikaisemmin kertonut, etten ole kovin innostunut palaamaan luonnolliseen hiusväriini eli tuohon, ah niin tavalliseen, maantienvaaleaan, jolla lähes jokainen suomalainen on siunattu (Tai kirottu. Riippuu miten asian näkee.). Kuitenkin erilaisia artikkeleita ja blogipostauksia muilta luettuani olen alkanut vakavissani harkita oman luonnollisen värini palauttamista päähän tai sitten kokeilemalla ympäristöystävällisempiä sekä ihoystävällisempiä hennahiusvärejä. En nyt väitä, että hennavärit olisivat ekojeesuksen taivaanlahja ja täysin synnitön tuote, mutta tällaiselle monivuotiselle hiusväriaddiktille ehkä alustava synninpäästö.

Lisäksi laitoin hiuksiini taas muovikuiturastapidennykset. Kuitenkin on ehkä parempi ettei kyseessä ole aitohiuksista tehdyt intialaislapsen kutrit, jotka oli alunperin uhrattu jumalille ja sitten päätyneet minulle... Ei, vaan ihan muovia ovat nämä. Ja olen omistanut samat kuidut jo useamman vuoden ja aina käytön jälkeen (toki myös niiden käytön aikanakin) olen pessyt, kunnostanut ja muulla tavoin hoitanut niitä, jotta voin käyttää niitä uudelleen.
Monilla kuiturastat menevät huonoon kuntoon, jolloin koko muoviläjä heitetään kylmän viileästi käytön jälkeen roskiin. Itse haluan "kierrättää" kuituni, ja siksi pidän niistä mahdollisimman hyvää huolta pidentääkseni käyttöikää.

***
Ruoka on myös kinkkinen juttu ekoilijalle. Tänään hämmensin vähän lisää tekopyhyyssoppaa, johon olin jo edeltävänä päivänä tunkenut hiusvärisen lusikkani:


Kuten useat Hakaniemi-Sörnäinen-akselilla liikkuneet henkilöt voivat todeta, että kyseinen Helsingin osanen on täynnä etnisiä ruokamestoja ja -kauppoja. Sieltä löytyy mm. intialaista eväspuotia, aasialaista markettia ja afrikkalaista pöperöä... Tänään piipahdin Hämeentien varrella olleeseen aasialaiseen ruokakauppaan ihmettelemään, mitä se oikein pitää sisällään. Useille ihmisille, varsinkin maahanmuuttajille, on aivan arkipäivää asioida sen kaltaisissa minimarketeissa, mutta itselleni kokemus oli uusi.

Kaupasta löytyi mm. pakastealtaista erilaisia mereneläviä ja lihoja, hyllyiltä mausteita ja puolivalmisteita, isoja säkkejä basmatiriisiä, laajat valikoimat nuudeleita + paljon muuta. Itse etsin japanilaista nattoa (eli hapatettuja soijapapuja), mutta sitä ei löytynyt. Minua kuitenkin neuvottiin käymään japanilaisessa ruokakaupassa.

Aikani puodissa pyörittyäni ja tuotteita ihmeteltyäni, olin varmaan herättänyt kummastusta tavanomaisten asiakkiden sekä omistajien keskuudessa. Joten ei sieltä kehdannut poistua tyhjin käsin. :D Ostin Tom Yum-keittosäilykkeen, sillä se ei sisältänyt epämääräisiä säilöntä/lisäaineita tai arominvahvikkeita. Kyseessä on siis aasialainen äyriäiskeitto, ja mm. Tom Yumin makuisia nuudeleita löytyy ihan tavallisista supermarketeistakin.



Tykkään paljon eri kulttuurien ruoista ja rakastan maistella uusia ruokalajeja. Varsinkin japanilainen trendiruoka sushi on koukuttanut makunystyräni, sekä thaimaalaisen keittiön tuliset kasvispöperöt. Kiinalainen ruoka oli ensimmäinen aasialainen ruoka johon ihastuin, mutta natriumglutamaatti-aromivahventeen vuoksi olen vähentänyt kiinalaisen ruoan syöntiä.
Natriumglutamaattia löytyy hyvin paljon etnisistä ruoista (myös japanilaisesta ja thaimaalaisestakin, joita tällä hetkellä suosin eniten), joten puolivalmiita tai valmisruokia ostaessa kannattaa vähän vilkaista tuotteen sisälmysluetteloa.
Ja tietysti lähiruoan suosiajana ei ole kovin eettistä ostaa toiselta puolelta maapalloa valmistettua, teollisesti tuotettua ja kovia kuljetusmatkoja kokeneita ruokia.

Tässä hieman arvoristiriitoja, joita olen kohdannut parin päivän sisällä. En tiedä onko se tekopyhyyttä, että toimin vastoin arvojani, mutta ainakin tiedän ja kannan vastuun tekojeni seurauksista (ainakin ympäristömorkkis siitä seuraa).
Enkä minä ole väittänytkään olevani mikään 100% ekojeesus. Nyt kuitenkin voisin esittää väitteen, että olen ihan hyvä opetuslapsi. ;)

3 kommenttia:

pinja a kirjoitti...

Shokkihiusvärit eivät ole kemikaalipommeja. Shokkihiusvärit ovat hoitoainepohjaisia, joten enemmänkin ne hoitaa hiusta, kuin huonontavat. Toisin sanottuna värjäävä hoitoaine.

pinja a kirjoitti...

Shokkivärit eivät ole kemikaalipommeja. Päin vastoin! Ne on värjääviä hoitoaineita, sillä shokkivärit ovat hoitoainepohjaisia.

iridium kirjoitti...

Kiitos näkökannasta, mutta olen silti eri mieltä. :)

Shokkivärit luokitellaan kevytväreihin, ja niiden lyhytkestoisuus perustuu siihen etteivät ne sisällä hapatetta yhtä paljon kuin kestovärit ja siksi niiden kestävyys jää vain 5-20 pesuun. Ne siis sisältävät ihan yhtälailla kemikaaleja kuin muutkin hiusvärit.
Myös hoitoaineet saattavat olla melkoisia kemikaalipommeja. Useimmista hoitoaineista (vaikkeivät ne sisältäisikään väripikmenttejä) löytyy mm. parabeeneja sekä silikooneja, jotka ovat kaikki kemianteollisuuden tuotoksia.
Lisää hiusväreistä ja niiden kemikaaleista saa luotettavasta lähteestä esim. Anja Nystenin Kemikaalikimara-blogista
Anja on koulutkseltaan kemiantekniikan diplomi-insinööri, joten en usko, että hänen tietonsa hiusvärien kemikaaleista on mitään huuhaata. :)